JÄNNÄ 9 VUOTTA, 20.10.2009

Oli koirilla suuri kokous

Niitä tuli joukolla

jotkut tulivat julkisilla

ja jotkut omalla autolla

Mutta ennen kuin ne päästettiin

huoneeseen sisälle,

oli jokaisen laitettava

pyllynsä hyllylle.......

( Old Yorksdire Dog Poem, suom. Milla Koski 2001)

Otimme viikonloppuna varaslähdön, ja juhlimme porukalla Jännän 9-vuotis syntymäpäiviä. Mamma laittoi jo aikaisemmin tiedon "vastaanotosta" lapsillen ja saikin näin monta tassuttelijaa kyläilemään. Kiitos kaikille ihmisille, jotka ystävällisesti kyyditsivät karvaisia ystäviämme!

Lauantaina paikalle pääsivät: Julle, Lili, Peppi, Titta, Lulu ja Hertta. Eli paikalla oli viisi lasta ja yksi lapsenlapsi. Onnilla oli menoja lauantaina, mutta suureksi iloksi Onnikin piipahti tervehtimässä äitiään sunnuntaina. Tässä poseeraavat vas. Julle (isukki) Jännä (mummo) ja Hertta (kaikkien sydänten murskaaja, joka kulki koiralaumassa kuin vanha tekijä, reipas pikku missi )

Päivänsankari viisaana rouvana jätti parhaat palat, eli lahjojen avaamisen iltaan. Näin sai nauttia kaikessa rauhassa. Lili tosin tarkkaili vierestä hyvinkin asiantuntevasti ja oli heti tarvittaessa valmiina auttamaan

"Stressivapaa" Hertta, nukkuu kun nukuttaa. Ihailtavaa näin pieneltä koiralta, ihmisiä, tassuja ja kuonoja ympärillä, vaan ei haittaa!

Mä alan kasns olla ihan puhki...... ( Titta)

Ja kuinkas siinä sitten kävikään???

Lulua naurattaa nämä väsähtäneet sukulaiset, taidan mennä piiloon komeroon ettei tuo unihiekka pääse leviämään

Iltapäivällä kun kaikki vieraat olivat jo pikkuhiljaa väsähtäneet, taiteiltiin perhepotretti. Vasemmalta: Julle, Titta, Hertta, Peppi, Lulu, Lili ja Jännä ( toivottavasti nyt meni Titta ja Peppi oikein päin, tahtoo mulla mennä herkästi sekaisin)


Onni onnittelemassa äitiä sunnuntaina illalla.

Jännä poseeraa



Lämmin kiitos kaikille vieraille! Oli ihanaa nähdä kaikkia, toivottavasti saamme taas hyvän syyn tavata isolla porukalla uudelleen!

AA ja aa aa

Perjantai illan adrenaliini pamaus on nyt haettu Agi harjoittelu radalta! Hujaa menoa jälleen ( koiralla ). Viime kerralla Lilillä oli vielä vaikeuksia A-esteen kanssa, ei suostunut sinne menemään. Tassulla koski alareunaa ja siihen loppui. Nyt päässä jotain naksahti ja ekalla yrittämällä ylös ja alas ja LUJAA!!!!!!! VOU! En sitten ollut uskoa silmiäni kun A:ta juostiin varmaankin kymmenkunta kertaa vauhdillaasti ja mukavaa tuntui olevan. Viime viikolla vielä ajattelin että tässä kohtaa tehdään töitä ja kauan

ja tässä meidän aa aa. Jännän oma paikka,mukavasti patterin vieressä pehmoinen peti, sinne on kuljeteltu pehmoleluja, hyvä paikka nukkua ( paitsi öisin, jolloin tietenkin pitää olla jossain ihan muualla....)

Mutta ei hätää! Vilho ystävällisesti on ottanut tehtäväkseen lämmittää Jännän makuupaikkaa öisin. Aamulla poika kömpi hyvin tyytyväisenä aamupalalle olohuoneen nurkasta ja Jännä venytteli hyvin levänneenä meidän sängyssä.

Mukavaahan tämä on vielä talvi aikaan kun on sängyssä Lili karvalakkina ja Jännä jalkojen lämmittäjänä, mutta kuinkahan tässä käy kun kesä koittaa?? Täytyy kai luottaa siihen että koirillakin tulee kuuma.......

mukavaa muistella

Syksy kun koittaa, tekee välillä mieli katsella kesäisiä valokuvia. Mukavasti kun menee ajassa hetken taaksepäin, huomaa ihmettelevänsä että mistä kaikki oikein alkoikaan....

Minun piti palailla hetkeksi kesään, heinäkuuhun ja Luleån. Sieltä se kipinä taisi iskeä. Elinin treenikentällä, jonne pääsimme vierailemaan. Lili oli enemmänkin ihmeissään, meinasi kai että nyt on tuo ihminen lopullisesti seonnut. Pyllistelee pää putkessa ja houkuttelee kiipeämään mitä hulluimmille paikoille.

Kotoan piti pikimmiten etsiä paikka jossa pääsee harjoittelemaan agilityä, ja löytyihän se! Mukavia hetkiä on riittänyt ja samalla muutama estekkin opittu. Kepit on edelleen jotain mitä ei voi käsitää, niitä on ilmeisestikkin tarkoitus harjoitella läpi koko elämän ja siltikin onnistuminen on onnen kantamoinen......

Eipä siinä koiraparka mitään mahda, kun emäntä jostain innostuu. Mukana on mentävä. Nyt on takana kuukausi agility harjoituksia, eikä tarvitse enään Liliä houkutella menemään, on saanut saman kipinän kuin omistjansakkin. Parasta on tietenkin se, että palkkaa saa rutkasti, kun homma toimii!!!!

Kotipihalla on nyt muutama hassu keppi ( kaikki 3 kappaletta ) ja niitä harjoitellaan kävelylenkiltä tultaessa, Jännäkin ne muutaman mukavasti taitaa, on niitä tainnut harjoitella ennenkin. Muuten on vanha rouva lähinnä sitä mieltä että antaa kakaran humeltaa. Omalla tyynyllä mukavan pehmolelun kanssa on hurjasti hauskempaa.

Haaveilen kovasti saavani mökille oman pienen radan, jossa voidaan koirien kanssa touhuta. Katsotaan kuinka käy, isäntä pitäisi saada vielä vakuutettua siitä, että mökin, saunarakennuksen ja muiden sellaisten rakennelmien tekeminen ei ole kiireellistä kun emäntä ja koirat haluavat agility radan...... Jos jollakulla on hyvä idea miehen aivopesusta tämän asian suhteen, ehdotuksia vastaanotetaan!

Porvoo 13.9.2009

Porvoon kv-näyttely 13.9.2009, tuomarina Ove Germundsson, Ruotsi:

9-vuotias oikean tyyppinen narttu. erittäin kaunis pää ja ilme. Pehmeä ylälinja. Hyvä häntä. Hieman laskeva etuosa. liikkuu erinomaisesti takaa, hieman löysästi edestä. Hyvä karvapeite ja väri. Esitetään huippukunnossa.

ERI, VEK-2

viikot vierivät

Vauhdikkaasti tuntuu menevän tämä aika. Muutama viiko katosi hetkessä. Syksy on taas ja

arki rullaa kovaa vauhtia. Itse istuskelen koulun penkillä parina iltana viikossa ja yritän kovasti saada tutkintoni päivitettyä nykyaikaisemmaksi :))

Onneksi alkuun tuli pieni levähdys ja pääsin muutamaksi päiväksi piipahtamaan Unkariin ja kauniiseen Budapestin kaupunkiin. Patricia Schultz:in kirja 1000 palces to see before you die, pääsi jälleen käyttöön ja sai sivuilleen muutaman piirretyn ruksin. Nyt on tutustuttu Linnavuoreen, risteilty Tonavalla ja syöty suklaakakkua Gerbeaudin kahvilan laajasta valikoimasta. Aurinko lämmitti mukavasti, kaikkina päivinä elohopea kiipesi yli 30 asteeseen,eikä sadekkaan vaivannut.

Onneksi kotoa löytyy hyvä kirstunvartia, joka muistuttaa ettei se tuollainen elämä voi jatkua loputtomiin.... Kiitos Jännä, palataan taas maan pinnalle

Kotona toki kaikki muuukin veti taas elämän ripeästi arkeen. Sähköpostissa oli viestiä toimittajalta, joka kyseli olisiko mahdollisuutta tehdä juttua kuulokoirasta ja lapsesta. Toki! Pikainen puhelinsoitto ja Lili ja Vilho olivat jo muutaman päivän kuluttua haastateltavina.

Kuvia otettiin paljon ja iloisena yllätyksenä kuultiin että Nappi - lehden seuraavassa kansilehdessä komeilee näillä näkymin Vilho, Lili ja Jännä!!! Nyt kovasti odotellaan kyseisen lehden ilmestymistä. Nappi lehti on Kuulovammaisen lasten vanhempien liiton julkaisema lehti, jota saa mm. Akateemisesta kirjakaupasta. Lisätietoja löytyy täältä:

http://www.klvl.org/nappi-lehti/

Viikko sitten sunnuntaina kävi Lulu kyläilemässä. Neitokainen aloitti retkensä palvelutalolta, kuten Umanomien kuuluukin ja sen jälkeen tuli äitä ja siskoa tervehtimään. Oli mukava nähdä taas tuota kaunokaista, itse jopa sorruin unelmoimaan ko. neidon jälkeläisestä, mikäli niitä jatkossa siunaantuu. Eiköhän siinä mene kolme missä kaksikin?? Taitaa olla melkoinen tarttuva tauti tämä Jööttikuume!

Syksyn iloihin kuuluu myös kaikenlainen sato. Lili on sitä mieltä että kaikki mitä taloon tuodaan on TIETENKIN yhteistä MYÖS koirien kanssa. Ymmärrykseen ei tahdo mennä se, että jos muovipussin jättää kuistille siten, että se on umpisolmussa, se tarkoittaa ettei sinne mennä!

Minun mielestäni pussiin oli kirjoitettu : Hannalle.

Lili luki sen ilmeisestikkin: Ota jos haluat.

Näitä tulkinta kysymyksiä tulee vastaan aika ajoin. Ehkäpä tässä ihmisen pitää taas ottaa Jöötti-Suomi sanakirja käteen ja opiskella lisää.

Iloiseia uutisia kantautui myös muutaman sadan kilometrin päästä. Titta saa kaveriseen Jullen ja Vantun pentueesta pienen tyttö jöötin. Toivotaan että tavattaisii uusi suvun tulokas lokakuussa äidin ja tuoreen munmmin synttäreillä!

Lilin kanssa oli ensimmäiset agility- harjoitukset perjantaina. Ja hurjan hauskaa oli meillä molemmilla!! Koira oli aivan uupunut illalla, samoin omistaja! Katsotaan miten jatkossa menee. Huomenna mennään Jännän kanssa porvooseen näyttelyyn, joten peukutusta taas kaipaillaan....

Kotkassa söpöilemässä

Viime viikonloppuna päädyimme Jännän kanssa privaatti matkalle Kouvolaan. "Vanhan rouvan" oli jo aika tutustua meidän perheeemme kuulokoira toimintaan.

Kotkassa järjestettiin tänä viikonloppuna kuulovammaisten lasten vanhempien liiton vertaisperhekurssi. Tuntuu mukavalta kun saa esitellä tarpeellista koiratoimintaa lapsiperheille. Lapsia on vielä melko vähän kuulokoirien käyttäjinä.

Jännähän ei toimi meillä kotona työkoirana, vaan on paremminkin työnjohtajana. Kun Lilin pitää ilmoittaa Vilholle esim. ovikellon soimisesta, sanoo Jännä muutaman kerran hau hau ja odottaa että Lili hoitaa hommansa. ( olen tulkinnut tuon hau haun suurin piirtein näin: no niin pentu, hoida homma kotiin, kun kerran osaat. Minä tässä säestän. Kiitos ) Hyvä näin, minä kovasti jännitin kuinka Lili tekee työnsä kun on toinen koira talossa. No, nyt on kokeiltu ja todettu että turhaa oli asiaa edes miettiä! HUH, Helpotusta!!!

Kuvassa Viivi rentoutuu

Kotkassa oli oikelin mukava reissu. Matkassa oli Miia (kuulokoirakouluttaja), Viivi ( kuulokoirayhdistyksen "projektikoira") minä ja Jännä. Viivillä oli päällään koulutusliivit, koulutuksessa olevaan koiraan ei saa koskea. Tästä syystä meillä oli mukana Jännä, jonkä tärkeä työ oli olla rapsutettavana ja söpöillä. Ja täys kymppihän kouluarvosanana Jännälle tuli. Kulki pitkin luentosalia rapsuteltavana, siihen on tänä rouva tottunut, sen todella huomaa!

Useampi perhe kiinnostui kuulokoiratoiminnasta ja muutamat vielä lisäksi kyselivät kovasti Jööteistä. Päivän päätteeksi käyltiin vielä ravintolassa kahvilla, missä molemmat koirat ottivat unet pitkän päivän päätteeksi. Mukavan päivän päätteeksi saatiin kutsu Turkuun neuvottelupäiville, joten eiköhän sinne lokakuussa, lähes samalla kokoonpanolla.

Jottei viikosta tule tylsä, päätettiin torstaina lähteä miolempien koirien voimin töihin. Lili on kämmenen kokoisesta saakka käynyt minun työpaikallani, palvelutalossa ilahduttamassa asukkaita. Ei muuta kun koirat autoon ja torstaita viettämään!

Tässä saatellaan yhteistuumin palvelutalon asukasta päivälliselle, taisipa jolku saada palkaksi palasen leivästä....


Ja sitten vahditaan että seuraava pääsee pöytään, tiedä vaikka saisi taas palkka......

Lili päätti lähteä kokeilemaan saako sairaanhoitajan vastaanotolla hyvää palvelua, tässä sitä odotellaan. Onkohan täällä aina näin hidas palvelu???

Ja kun Lili ei saanut palvelua, päätti Jännä ryhtyä ensiapuvastaavaksi, eikun vahdiksi, tai siis laukun vahdiksi, tai jotain.....

Lopulta molemmat tytöt tuumsivat että paikkana ihan ok. Raskas työ vaatii pitkät nokoset, mieluiten jossain muualla kuin lattialla.

Hauska iltapäivä oli meillä kaikilla, eiköhän nämä kaverukset pyörähtele täällä jatkossakin.

Nyt hetki lepäillään, ensi kerralla puhutaan siitä kuka varasti avomaankurkut ja mistä ja miten nenällä keräillään tarroja..... että sellaista arkea meillä !

Ystävät yhdessä

Jännä ( kuva Taija Jokela )

Viikon kohokohta oli ystävät yhdessä ry:n järjetämä match show Laakson kentällä. Hauskasti todellakin oli "ystäviä yhdessä", sillä Umanomia karvaisia ystäviä oli paikalla 7. Kyllä äiti Jännällä olikin hoitamista ja tervehtimistä kun kuusi lasta pyöri ympärillä.

Tässä äiti ja lapset ( kuva Taija Jokela )

Mukavana uutisena tapahtumassa kuulimme että aputassut kouluttavata Uman muistoksi nimikkokoiran. Tästä toivottavasti kuullaan jatkossa vielä lisää. Aputassujaen väkeä kävi tasaiseen tahtiin Jännää tervehtimässä, mamma on tulluksi tutuksi koiraksi heille vuosien yhteistyön myötä.

Lisää lapsia... ( Kuva Taija Jokela )

Lili pentueesta saatiin kauniisti täyteen koko 100% osallistuminen ( Hih, tällä on hyvä kehuskella, kun sisaruksia on vain kolme ) Paikalla oli: Lili, Onni ja Julle.

Tässä sisko ja sen veli ( vas. Onni ja Lili ) Kauniisti vierekkäin kuvassa.

Lili sai jossain vaiheessa lisänimen "koulukiusaaja", kun oli sitä mieltä että Onni-veikkaa pitää kouluttaa.Jonkun kerran olin itsekkin näkemässä kun Vihdissä kyläillessään Lili ojensi Onnia. Ei hän siinä hieno neiti kummemmin haukkunut tai karvojaan pörhistellyt, ei,ei....

Nätisti seurasi Onnia pihalla ja kun tilaisuus koitti, sivuttain tuuppasi vasten aitaa. Seuraavaksi painon siirtoa kohti jo alustavasti rutistettua veljeä. Siinä sitten seisoi Onni Lilin ja aidan välissä, kunnes lopulta poika huusi ihmisiä avuksi. Siinä vaiheessa Lili sitten lähti kävelemään naamallaan ilme: Mitähän kummaa tuo kaveri oikein huutaa????

Voisimpa melkein väittää että muualla kuin koiramailmassa tätä touhua kutsuttaisiin henkiseksi väkivallaksi. Nolottaa ihan tätä juttua kertoa, mutta nyt varmaan jokainen ymmärtää paremmin, miksi tällä kuvalla sisaruksista kauniisti vierekkäin on erityinen merkitys.

Lulu ja Jännä. Tämän kuvan jälkeen päätin vakaasti hankkia uuden kameran! Täytyyhän vika olla kamerassa kun kuvat ei onnistu ja puolet koiran nenästä puuttuu!

Lapsi -ja koirakehä oli todellinen menestys! Kolme jööttityttöä oli kauniisti kulkemassa kehässä. Ja kuultiimpa Piia Korisevan suusta muutamia kertoja lausahdus: Tässä on jo junior handler ainesta! Hienoa Vilho, Tuuli ja Inka!!

Tässä Vilho ja Lili odottelee omaa vuoroaan

Ja tässä Inka ja Peppi sekä Tuuli ja Titta


Tässä Tuuli ja Peppi lähdössä liikkeelle, takana odottelee tuttu koira, joka myös hauskasti nimeltään Peppi!


Tässä Janna ja valkoinen kääpiösnautseri Peppi lähdössä liikkeelle.

Ja lisää Pepin ja Jannan taidonnäytettä, eipä uskoisi kun tätä katsoo, että Janna ja Peppi ovat ensimmäistä kertaa kehässä. Tällä hienolla suorituksella tytöt sijoittuivat viidennelle sijalle! kerran vielä onnittelut Jannalle ja Pepille.

Reippaat lapsi- ja koira kisilijat: Tuuli ja Peppi, Vilho ja Lili sekä Inka ja Titta. Jookainen näistä kilpailijoista toi tullessaan kehästä koiralle ruokasäkin ja itelleen mukavat koirakortit


Innostuneena koirien sukulais tapaamisesta, jäi kamera pitkäksi aikaa laukun pohjalle, lopulta matkaan kuitenkin tarttuo muutama kuva, josta ei juurikaan kukaan tiedä kuka kukin on.....

Kiitos Taijalle kuvista, joita saatiin lisää sähköpostitse!

Visa rauhoittelee väsynyttä Liliä päivän päätteksi sylissään.

Kaikki päättyy aikanaan, niin myös tämä tapahtuma ja meidän oma pieni sukukokous. Toivottavasti pian taas tavataan ja Taijalle erityis kiitokset kun laitoit meille kuvia!

Meidän koirien jutut jatkuu taas piakkoin. Viikonloppuna matkaamme pr-juttuihin Kotkaan.....

KUULOLLA

Nyt oli mukava viikonloppu tiedossa! Lähdimme Lili, Jännän ja Vilhon kanssa viettämään lauantai päivää kuulokoiraleirille Forssan Ruostejärvelle. Leirin teemana oli tänä vuonna käyttäytymistestin harjoitteleminen. Mikäs sen mukavampaa, varsinkin kun edellisen päiviän "sotkut" olivat vielä tuoreessa muistissa :))

Matka sujui mukavan joutuisasti autolla, koirat takatilassa. Nopeasti ovat tytöt tottunet yhdessä matkustamaan. Perillä sai sitten kaikessa rauhassa juosta metsässä ja leirkeskuksen pihapiirissä.

Jännässä alkaa hiljalleen näkyä mukavaa itsenäistymistä. Aikaisemmin on ollut kovasti vierellä kulkemassa, nyt jo lähti paremmin tutkimaan paikkoja ja juoksentelemaan. Täsmällisesti tuli kuitenkin aina tarkastamaan, että tuttu ihminen on tallella

Kuulokoiran käyttäytymistestiin kuuluu kymmenkunta erillaista osiota. Niitä ovat mm. yksin jääminen, luoksetulo, julkisessa kulkuvälineessä kulkeminen sekä kahvilassa käyttäytyminen. Tässä Lili hajoittelee Vilhon kanssa juuri tuota kahvilassa oloa. muuten ihan hyvä, mutta kuulokoirankin pitäisi ymmärtää olla maan tasolla....

Jännän kanssa harjoiteltiin ihan omanlaisiaan juttuja. Jännällä on aina ollut meillä ollessaan tapana valita oma ulkoiluttajansa. Mikäli joku muu kuin hänen valitsemansa ihminen yrittää ottaa remmistä kiinni, tulee lukkojarrutus, eikä siitä sitten koira liiku muuta kuin kantmalla. Joten Vilho töihin, taskut täyteen nameja ja tässä jo liikuskellaan muidenkin kuin perheen emännän kanssa! Muista harjoituksista Jännä sai ansaitun vapautuksen ja sai keskittyä nauttimaan mukavasta päivästä toisten koirien kanssa.

Leirillä jokainen pääsi punomaan koiralleen vetolelun. Tässä Vilho työntouhuissa. Fiksut koirat osaavat ottaa lepohetkensä silloin kun se on tarpeen.

Iltapäivällä kaikilla leiriläisillä oli mahdollisuus tehdä harjoitus käyttäytymistesti. Vilho ja Lili pärjäsivät hienosti, lisää harjoitusta tarvitaan vielä koiran pysäyttämisessä vauhdista ja kenties oikeassa testissä pitäisi muistaa että koiran paikka kahviossa on lattialla (kyllä ihmisillä on kummallisia vaatimuksia....)

Kotimatkalla piipahdettiin vielä pitämässä pienimuotoinen sukukokous Lulun luona Vihdissä.Kaikki selvästikkin nauttivat tapaamisesta ja Lulu esitteli reippaana ja tyytyväisenä kotipihaansa - Vilho pääsi ihastelemaan kanin poikasia, joita pihapiirissä oli aitauksessa. Lili päätti ottaa Vilhosta mallia, avasi aitauksen oven tassullaan ja muina miehinä hiipi Vilhon perässä aitaukseen. Lili harmiksi ihmiset ehtivät taas väliin, ja kaneihin tutustuminen jäi vain haaveeksi

Tässä Lulu lähettää iloiset terveiset kotiportailtaan! ( edestä: Lulu, Lili, Jännä )

HYVIN KOTIUTUNUT

Fiksuja nämä meidän tytöt kun keksivät itselleen touhua päivän aikana....

Ai mitä sotkua????

Hulluja puhut, MÄ en oo tehnyt mitään!

Siis, en todellakaan mitään! Ihan väsyttää toi typerä jauhaminen...

Okei, sä voitit. Minä se olin, tunnustan ja näin se tapahtui - Lili kylläkin oli apuna....