JÄNNÄ 9 VUOTTA, 20.10.2009

Oli koirilla suuri kokous

Niitä tuli joukolla

jotkut tulivat julkisilla

ja jotkut omalla autolla

Mutta ennen kuin ne päästettiin

huoneeseen sisälle,

oli jokaisen laitettava

pyllynsä hyllylle.......

( Old Yorksdire Dog Poem, suom. Milla Koski 2001)

Otimme viikonloppuna varaslähdön, ja juhlimme porukalla Jännän 9-vuotis syntymäpäiviä. Mamma laittoi jo aikaisemmin tiedon "vastaanotosta" lapsillen ja saikin näin monta tassuttelijaa kyläilemään. Kiitos kaikille ihmisille, jotka ystävällisesti kyyditsivät karvaisia ystäviämme!

Lauantaina paikalle pääsivät: Julle, Lili, Peppi, Titta, Lulu ja Hertta. Eli paikalla oli viisi lasta ja yksi lapsenlapsi. Onnilla oli menoja lauantaina, mutta suureksi iloksi Onnikin piipahti tervehtimässä äitiään sunnuntaina. Tässä poseeraavat vas. Julle (isukki) Jännä (mummo) ja Hertta (kaikkien sydänten murskaaja, joka kulki koiralaumassa kuin vanha tekijä, reipas pikku missi )

Päivänsankari viisaana rouvana jätti parhaat palat, eli lahjojen avaamisen iltaan. Näin sai nauttia kaikessa rauhassa. Lili tosin tarkkaili vierestä hyvinkin asiantuntevasti ja oli heti tarvittaessa valmiina auttamaan

"Stressivapaa" Hertta, nukkuu kun nukuttaa. Ihailtavaa näin pieneltä koiralta, ihmisiä, tassuja ja kuonoja ympärillä, vaan ei haittaa!

Mä alan kasns olla ihan puhki...... ( Titta)

Ja kuinkas siinä sitten kävikään???

Lulua naurattaa nämä väsähtäneet sukulaiset, taidan mennä piiloon komeroon ettei tuo unihiekka pääse leviämään

Iltapäivällä kun kaikki vieraat olivat jo pikkuhiljaa väsähtäneet, taiteiltiin perhepotretti. Vasemmalta: Julle, Titta, Hertta, Peppi, Lulu, Lili ja Jännä ( toivottavasti nyt meni Titta ja Peppi oikein päin, tahtoo mulla mennä herkästi sekaisin)


Onni onnittelemassa äitiä sunnuntaina illalla.

Jännä poseeraa



Lämmin kiitos kaikille vieraille! Oli ihanaa nähdä kaikkia, toivottavasti saamme taas hyvän syyn tavata isolla porukalla uudelleen!

AA ja aa aa

Perjantai illan adrenaliini pamaus on nyt haettu Agi harjoittelu radalta! Hujaa menoa jälleen ( koiralla ). Viime kerralla Lilillä oli vielä vaikeuksia A-esteen kanssa, ei suostunut sinne menemään. Tassulla koski alareunaa ja siihen loppui. Nyt päässä jotain naksahti ja ekalla yrittämällä ylös ja alas ja LUJAA!!!!!!! VOU! En sitten ollut uskoa silmiäni kun A:ta juostiin varmaankin kymmenkunta kertaa vauhdillaasti ja mukavaa tuntui olevan. Viime viikolla vielä ajattelin että tässä kohtaa tehdään töitä ja kauan

ja tässä meidän aa aa. Jännän oma paikka,mukavasti patterin vieressä pehmoinen peti, sinne on kuljeteltu pehmoleluja, hyvä paikka nukkua ( paitsi öisin, jolloin tietenkin pitää olla jossain ihan muualla....)

Mutta ei hätää! Vilho ystävällisesti on ottanut tehtäväkseen lämmittää Jännän makuupaikkaa öisin. Aamulla poika kömpi hyvin tyytyväisenä aamupalalle olohuoneen nurkasta ja Jännä venytteli hyvin levänneenä meidän sängyssä.

Mukavaahan tämä on vielä talvi aikaan kun on sängyssä Lili karvalakkina ja Jännä jalkojen lämmittäjänä, mutta kuinkahan tässä käy kun kesä koittaa?? Täytyy kai luottaa siihen että koirillakin tulee kuuma.......

mukavaa muistella

Syksy kun koittaa, tekee välillä mieli katsella kesäisiä valokuvia. Mukavasti kun menee ajassa hetken taaksepäin, huomaa ihmettelevänsä että mistä kaikki oikein alkoikaan....

Minun piti palailla hetkeksi kesään, heinäkuuhun ja Luleån. Sieltä se kipinä taisi iskeä. Elinin treenikentällä, jonne pääsimme vierailemaan. Lili oli enemmänkin ihmeissään, meinasi kai että nyt on tuo ihminen lopullisesti seonnut. Pyllistelee pää putkessa ja houkuttelee kiipeämään mitä hulluimmille paikoille.

Kotoan piti pikimmiten etsiä paikka jossa pääsee harjoittelemaan agilityä, ja löytyihän se! Mukavia hetkiä on riittänyt ja samalla muutama estekkin opittu. Kepit on edelleen jotain mitä ei voi käsitää, niitä on ilmeisestikkin tarkoitus harjoitella läpi koko elämän ja siltikin onnistuminen on onnen kantamoinen......

Eipä siinä koiraparka mitään mahda, kun emäntä jostain innostuu. Mukana on mentävä. Nyt on takana kuukausi agility harjoituksia, eikä tarvitse enään Liliä houkutella menemään, on saanut saman kipinän kuin omistjansakkin. Parasta on tietenkin se, että palkkaa saa rutkasti, kun homma toimii!!!!

Kotipihalla on nyt muutama hassu keppi ( kaikki 3 kappaletta ) ja niitä harjoitellaan kävelylenkiltä tultaessa, Jännäkin ne muutaman mukavasti taitaa, on niitä tainnut harjoitella ennenkin. Muuten on vanha rouva lähinnä sitä mieltä että antaa kakaran humeltaa. Omalla tyynyllä mukavan pehmolelun kanssa on hurjasti hauskempaa.

Haaveilen kovasti saavani mökille oman pienen radan, jossa voidaan koirien kanssa touhuta. Katsotaan kuinka käy, isäntä pitäisi saada vielä vakuutettua siitä, että mökin, saunarakennuksen ja muiden sellaisten rakennelmien tekeminen ei ole kiireellistä kun emäntä ja koirat haluavat agility radan...... Jos jollakulla on hyvä idea miehen aivopesusta tämän asian suhteen, ehdotuksia vastaanotetaan!