Kotkassa söpöilemässä

Viime viikonloppuna päädyimme Jännän kanssa privaatti matkalle Kouvolaan. "Vanhan rouvan" oli jo aika tutustua meidän perheeemme kuulokoira toimintaan.

Kotkassa järjestettiin tänä viikonloppuna kuulovammaisten lasten vanhempien liiton vertaisperhekurssi. Tuntuu mukavalta kun saa esitellä tarpeellista koiratoimintaa lapsiperheille. Lapsia on vielä melko vähän kuulokoirien käyttäjinä.

Jännähän ei toimi meillä kotona työkoirana, vaan on paremminkin työnjohtajana. Kun Lilin pitää ilmoittaa Vilholle esim. ovikellon soimisesta, sanoo Jännä muutaman kerran hau hau ja odottaa että Lili hoitaa hommansa. ( olen tulkinnut tuon hau haun suurin piirtein näin: no niin pentu, hoida homma kotiin, kun kerran osaat. Minä tässä säestän. Kiitos ) Hyvä näin, minä kovasti jännitin kuinka Lili tekee työnsä kun on toinen koira talossa. No, nyt on kokeiltu ja todettu että turhaa oli asiaa edes miettiä! HUH, Helpotusta!!!

Kuvassa Viivi rentoutuu

Kotkassa oli oikelin mukava reissu. Matkassa oli Miia (kuulokoirakouluttaja), Viivi ( kuulokoirayhdistyksen "projektikoira") minä ja Jännä. Viivillä oli päällään koulutusliivit, koulutuksessa olevaan koiraan ei saa koskea. Tästä syystä meillä oli mukana Jännä, jonkä tärkeä työ oli olla rapsutettavana ja söpöillä. Ja täys kymppihän kouluarvosanana Jännälle tuli. Kulki pitkin luentosalia rapsuteltavana, siihen on tänä rouva tottunut, sen todella huomaa!

Useampi perhe kiinnostui kuulokoiratoiminnasta ja muutamat vielä lisäksi kyselivät kovasti Jööteistä. Päivän päätteeksi käyltiin vielä ravintolassa kahvilla, missä molemmat koirat ottivat unet pitkän päivän päätteeksi. Mukavan päivän päätteeksi saatiin kutsu Turkuun neuvottelupäiville, joten eiköhän sinne lokakuussa, lähes samalla kokoonpanolla.

Jottei viikosta tule tylsä, päätettiin torstaina lähteä miolempien koirien voimin töihin. Lili on kämmenen kokoisesta saakka käynyt minun työpaikallani, palvelutalossa ilahduttamassa asukkaita. Ei muuta kun koirat autoon ja torstaita viettämään!

Tässä saatellaan yhteistuumin palvelutalon asukasta päivälliselle, taisipa jolku saada palkaksi palasen leivästä....


Ja sitten vahditaan että seuraava pääsee pöytään, tiedä vaikka saisi taas palkka......

Lili päätti lähteä kokeilemaan saako sairaanhoitajan vastaanotolla hyvää palvelua, tässä sitä odotellaan. Onkohan täällä aina näin hidas palvelu???

Ja kun Lili ei saanut palvelua, päätti Jännä ryhtyä ensiapuvastaavaksi, eikun vahdiksi, tai siis laukun vahdiksi, tai jotain.....

Lopulta molemmat tytöt tuumsivat että paikkana ihan ok. Raskas työ vaatii pitkät nokoset, mieluiten jossain muualla kuin lattialla.

Hauska iltapäivä oli meillä kaikilla, eiköhän nämä kaverukset pyörähtele täällä jatkossakin.

Nyt hetki lepäillään, ensi kerralla puhutaan siitä kuka varasti avomaankurkut ja mistä ja miten nenällä keräillään tarroja..... että sellaista arkea meillä !