Kotkassa söpöilemässä

Viime viikonloppuna päädyimme Jännän kanssa privaatti matkalle Kouvolaan. "Vanhan rouvan" oli jo aika tutustua meidän perheeemme kuulokoira toimintaan.

Kotkassa järjestettiin tänä viikonloppuna kuulovammaisten lasten vanhempien liiton vertaisperhekurssi. Tuntuu mukavalta kun saa esitellä tarpeellista koiratoimintaa lapsiperheille. Lapsia on vielä melko vähän kuulokoirien käyttäjinä.

Jännähän ei toimi meillä kotona työkoirana, vaan on paremminkin työnjohtajana. Kun Lilin pitää ilmoittaa Vilholle esim. ovikellon soimisesta, sanoo Jännä muutaman kerran hau hau ja odottaa että Lili hoitaa hommansa. ( olen tulkinnut tuon hau haun suurin piirtein näin: no niin pentu, hoida homma kotiin, kun kerran osaat. Minä tässä säestän. Kiitos ) Hyvä näin, minä kovasti jännitin kuinka Lili tekee työnsä kun on toinen koira talossa. No, nyt on kokeiltu ja todettu että turhaa oli asiaa edes miettiä! HUH, Helpotusta!!!

Kuvassa Viivi rentoutuu

Kotkassa oli oikelin mukava reissu. Matkassa oli Miia (kuulokoirakouluttaja), Viivi ( kuulokoirayhdistyksen "projektikoira") minä ja Jännä. Viivillä oli päällään koulutusliivit, koulutuksessa olevaan koiraan ei saa koskea. Tästä syystä meillä oli mukana Jännä, jonkä tärkeä työ oli olla rapsutettavana ja söpöillä. Ja täys kymppihän kouluarvosanana Jännälle tuli. Kulki pitkin luentosalia rapsuteltavana, siihen on tänä rouva tottunut, sen todella huomaa!

Useampi perhe kiinnostui kuulokoiratoiminnasta ja muutamat vielä lisäksi kyselivät kovasti Jööteistä. Päivän päätteeksi käyltiin vielä ravintolassa kahvilla, missä molemmat koirat ottivat unet pitkän päivän päätteeksi. Mukavan päivän päätteeksi saatiin kutsu Turkuun neuvottelupäiville, joten eiköhän sinne lokakuussa, lähes samalla kokoonpanolla.

Jottei viikosta tule tylsä, päätettiin torstaina lähteä miolempien koirien voimin töihin. Lili on kämmenen kokoisesta saakka käynyt minun työpaikallani, palvelutalossa ilahduttamassa asukkaita. Ei muuta kun koirat autoon ja torstaita viettämään!

Tässä saatellaan yhteistuumin palvelutalon asukasta päivälliselle, taisipa jolku saada palkaksi palasen leivästä....


Ja sitten vahditaan että seuraava pääsee pöytään, tiedä vaikka saisi taas palkka......

Lili päätti lähteä kokeilemaan saako sairaanhoitajan vastaanotolla hyvää palvelua, tässä sitä odotellaan. Onkohan täällä aina näin hidas palvelu???

Ja kun Lili ei saanut palvelua, päätti Jännä ryhtyä ensiapuvastaavaksi, eikun vahdiksi, tai siis laukun vahdiksi, tai jotain.....

Lopulta molemmat tytöt tuumsivat että paikkana ihan ok. Raskas työ vaatii pitkät nokoset, mieluiten jossain muualla kuin lattialla.

Hauska iltapäivä oli meillä kaikilla, eiköhän nämä kaverukset pyörähtele täällä jatkossakin.

Nyt hetki lepäillään, ensi kerralla puhutaan siitä kuka varasti avomaankurkut ja mistä ja miten nenällä keräillään tarroja..... että sellaista arkea meillä !

Ystävät yhdessä

Jännä ( kuva Taija Jokela )

Viikon kohokohta oli ystävät yhdessä ry:n järjetämä match show Laakson kentällä. Hauskasti todellakin oli "ystäviä yhdessä", sillä Umanomia karvaisia ystäviä oli paikalla 7. Kyllä äiti Jännällä olikin hoitamista ja tervehtimistä kun kuusi lasta pyöri ympärillä.

Tässä äiti ja lapset ( kuva Taija Jokela )

Mukavana uutisena tapahtumassa kuulimme että aputassut kouluttavata Uman muistoksi nimikkokoiran. Tästä toivottavasti kuullaan jatkossa vielä lisää. Aputassujaen väkeä kävi tasaiseen tahtiin Jännää tervehtimässä, mamma on tulluksi tutuksi koiraksi heille vuosien yhteistyön myötä.

Lisää lapsia... ( Kuva Taija Jokela )

Lili pentueesta saatiin kauniisti täyteen koko 100% osallistuminen ( Hih, tällä on hyvä kehuskella, kun sisaruksia on vain kolme ) Paikalla oli: Lili, Onni ja Julle.

Tässä sisko ja sen veli ( vas. Onni ja Lili ) Kauniisti vierekkäin kuvassa.

Lili sai jossain vaiheessa lisänimen "koulukiusaaja", kun oli sitä mieltä että Onni-veikkaa pitää kouluttaa.Jonkun kerran olin itsekkin näkemässä kun Vihdissä kyläillessään Lili ojensi Onnia. Ei hän siinä hieno neiti kummemmin haukkunut tai karvojaan pörhistellyt, ei,ei....

Nätisti seurasi Onnia pihalla ja kun tilaisuus koitti, sivuttain tuuppasi vasten aitaa. Seuraavaksi painon siirtoa kohti jo alustavasti rutistettua veljeä. Siinä sitten seisoi Onni Lilin ja aidan välissä, kunnes lopulta poika huusi ihmisiä avuksi. Siinä vaiheessa Lili sitten lähti kävelemään naamallaan ilme: Mitähän kummaa tuo kaveri oikein huutaa????

Voisimpa melkein väittää että muualla kuin koiramailmassa tätä touhua kutsuttaisiin henkiseksi väkivallaksi. Nolottaa ihan tätä juttua kertoa, mutta nyt varmaan jokainen ymmärtää paremmin, miksi tällä kuvalla sisaruksista kauniisti vierekkäin on erityinen merkitys.

Lulu ja Jännä. Tämän kuvan jälkeen päätin vakaasti hankkia uuden kameran! Täytyyhän vika olla kamerassa kun kuvat ei onnistu ja puolet koiran nenästä puuttuu!

Lapsi -ja koirakehä oli todellinen menestys! Kolme jööttityttöä oli kauniisti kulkemassa kehässä. Ja kuultiimpa Piia Korisevan suusta muutamia kertoja lausahdus: Tässä on jo junior handler ainesta! Hienoa Vilho, Tuuli ja Inka!!

Tässä Vilho ja Lili odottelee omaa vuoroaan

Ja tässä Inka ja Peppi sekä Tuuli ja Titta


Tässä Tuuli ja Peppi lähdössä liikkeelle, takana odottelee tuttu koira, joka myös hauskasti nimeltään Peppi!


Tässä Janna ja valkoinen kääpiösnautseri Peppi lähdössä liikkeelle.

Ja lisää Pepin ja Jannan taidonnäytettä, eipä uskoisi kun tätä katsoo, että Janna ja Peppi ovat ensimmäistä kertaa kehässä. Tällä hienolla suorituksella tytöt sijoittuivat viidennelle sijalle! kerran vielä onnittelut Jannalle ja Pepille.

Reippaat lapsi- ja koira kisilijat: Tuuli ja Peppi, Vilho ja Lili sekä Inka ja Titta. Jookainen näistä kilpailijoista toi tullessaan kehästä koiralle ruokasäkin ja itelleen mukavat koirakortit


Innostuneena koirien sukulais tapaamisesta, jäi kamera pitkäksi aikaa laukun pohjalle, lopulta matkaan kuitenkin tarttuo muutama kuva, josta ei juurikaan kukaan tiedä kuka kukin on.....

Kiitos Taijalle kuvista, joita saatiin lisää sähköpostitse!

Visa rauhoittelee väsynyttä Liliä päivän päätteksi sylissään.

Kaikki päättyy aikanaan, niin myös tämä tapahtuma ja meidän oma pieni sukukokous. Toivottavasti pian taas tavataan ja Taijalle erityis kiitokset kun laitoit meille kuvia!

Meidän koirien jutut jatkuu taas piakkoin. Viikonloppuna matkaamme pr-juttuihin Kotkaan.....

KUULOLLA

Nyt oli mukava viikonloppu tiedossa! Lähdimme Lili, Jännän ja Vilhon kanssa viettämään lauantai päivää kuulokoiraleirille Forssan Ruostejärvelle. Leirin teemana oli tänä vuonna käyttäytymistestin harjoitteleminen. Mikäs sen mukavampaa, varsinkin kun edellisen päiviän "sotkut" olivat vielä tuoreessa muistissa :))

Matka sujui mukavan joutuisasti autolla, koirat takatilassa. Nopeasti ovat tytöt tottunet yhdessä matkustamaan. Perillä sai sitten kaikessa rauhassa juosta metsässä ja leirkeskuksen pihapiirissä.

Jännässä alkaa hiljalleen näkyä mukavaa itsenäistymistä. Aikaisemmin on ollut kovasti vierellä kulkemassa, nyt jo lähti paremmin tutkimaan paikkoja ja juoksentelemaan. Täsmällisesti tuli kuitenkin aina tarkastamaan, että tuttu ihminen on tallella

Kuulokoiran käyttäytymistestiin kuuluu kymmenkunta erillaista osiota. Niitä ovat mm. yksin jääminen, luoksetulo, julkisessa kulkuvälineessä kulkeminen sekä kahvilassa käyttäytyminen. Tässä Lili hajoittelee Vilhon kanssa juuri tuota kahvilassa oloa. muuten ihan hyvä, mutta kuulokoirankin pitäisi ymmärtää olla maan tasolla....

Jännän kanssa harjoiteltiin ihan omanlaisiaan juttuja. Jännällä on aina ollut meillä ollessaan tapana valita oma ulkoiluttajansa. Mikäli joku muu kuin hänen valitsemansa ihminen yrittää ottaa remmistä kiinni, tulee lukkojarrutus, eikä siitä sitten koira liiku muuta kuin kantmalla. Joten Vilho töihin, taskut täyteen nameja ja tässä jo liikuskellaan muidenkin kuin perheen emännän kanssa! Muista harjoituksista Jännä sai ansaitun vapautuksen ja sai keskittyä nauttimaan mukavasta päivästä toisten koirien kanssa.

Leirillä jokainen pääsi punomaan koiralleen vetolelun. Tässä Vilho työntouhuissa. Fiksut koirat osaavat ottaa lepohetkensä silloin kun se on tarpeen.

Iltapäivällä kaikilla leiriläisillä oli mahdollisuus tehdä harjoitus käyttäytymistesti. Vilho ja Lili pärjäsivät hienosti, lisää harjoitusta tarvitaan vielä koiran pysäyttämisessä vauhdista ja kenties oikeassa testissä pitäisi muistaa että koiran paikka kahviossa on lattialla (kyllä ihmisillä on kummallisia vaatimuksia....)

Kotimatkalla piipahdettiin vielä pitämässä pienimuotoinen sukukokous Lulun luona Vihdissä.Kaikki selvästikkin nauttivat tapaamisesta ja Lulu esitteli reippaana ja tyytyväisenä kotipihaansa - Vilho pääsi ihastelemaan kanin poikasia, joita pihapiirissä oli aitauksessa. Lili päätti ottaa Vilhosta mallia, avasi aitauksen oven tassullaan ja muina miehinä hiipi Vilhon perässä aitaukseen. Lili harmiksi ihmiset ehtivät taas väliin, ja kaneihin tutustuminen jäi vain haaveeksi

Tässä Lulu lähettää iloiset terveiset kotiportailtaan! ( edestä: Lulu, Lili, Jännä )

HYVIN KOTIUTUNUT

Fiksuja nämä meidän tytöt kun keksivät itselleen touhua päivän aikana....

Ai mitä sotkua????

Hulluja puhut, MÄ en oo tehnyt mitään!

Siis, en todellakaan mitään! Ihan väsyttää toi typerä jauhaminen...

Okei, sä voitit. Minä se olin, tunnustan ja näin se tapahtui - Lili kylläkin oli apuna....

ENSIMMÄINEN NÄYTTELY

Perheessämme suunniteltiin viime viikonlopuksi rauhallista mökki viikonloppua, mutta toisin kävi. Torstai iltana tuli puhelu Vihdistä. Postilaatikkoon oli kolahtanut kirje, josta selvisi että Jännä on ilmoitettu Turkuun Elonäyttelyyn launtaina 8.8 -09

No, mitäpä muuta kuin matkaan, jos kerran ilmoitettu on niin kyllä mennä pitää!

Jännitys näytelmähän siitä tuli. Matkassa oli onneksi paljon kokenut veteraani koira kun remmin toiseen päähän oli kiinnitetty ihminen joka ei koskaan ole ollut koiranäyttely kehässä. Kiitos kaikille ihanille ihmisille jotka antoivat meille selviytymis opastusta kehän reunalla!

Kehään mennessä tuomari Esko Nummisen sanat jäivät soimaan korviin: Kiitos kun toit tämän koiran näyttelyyn. Jännä kulki kauniisti omaan tottuneeseen tapaansa ja opetti minulle kehän salat. Lopputuloksena ROP ja Vet. ROP. Lopuksi kävimme vielä pyörähtelemässä isossa kehässä, josta mukaan matkaan jäi rutkasti kokemusta.

Mökillä mieleen tuli että eiköhän ole tapana kuvata koira rusetteineen näyttelyn jälkeen. Tässä Jännä vastaus moiseen kokeiluun: Takatassuilla potkitaan keraamista seinätaulua, pokaali kaadetaan kumoon ja pyöritään ruseteissa.... Namut syön myöhemmin

No niin, se siitä, nauratta koko touhu!

Nyt voisi siirtyä syömään sitä Vilhon leipomaa kakkua




















Rankan päivän jälkeen on pääsätävä lepäilemään sohvalle, kyllä mökkeily on sitten mukavaa!

Ensi viikonloppuna matkataan vierailemaan kuulokoira leirille Lilin ja Jännän kanssa, mutta siihen asti otetaan rennosti!