Ihmeiden aikaa

Katso tänne.Hän osoitti maata.

Mitä näet?

Jälkiä, sanoi Nasu. Tassunjälkiä. Hän vingahti innoissaan.

Oi Puh! Olisikohan se... tuota...

Ehkä on, sanoi Puh. Milloin on, milloin ei. Tassunjäljistä ei koskaan tiedä.



Katso jälkiä, sanoi Puh. Kahden eläimen seuraan on liittynyt kolmas!

KAUNEIN TALVIKUVA HAASTE

Meitä mäjäytettiin kaunein talvikuva haasteella ja se sai kummasti talviunta nukkuvan blogilaiskurin liikkeelle.



Eli haaste kuului näin:

Etsi kaunein talvikuva mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle joilla on blogi.


Tässä siis kuva Lilin ensimmäiseltä talvelta. Ikää on noin 9kk ja kaverina kuvassa on Pappa. Tämä kuva tuli ensimmäisenä mieleen, kun sain haasteen. Kuvaan liittyy paljon muistoja, Pappa göötti, joka minun mielestä oli upea vanha herra ja Lili joka tässäkin kuvassa täynnä energiaa.



Kuva otettiin Suomen Hevosen juhla kahveilla Vihdissä, Linkkerin kotipihalla. Linkkerin, joka viime kesänä seisoi kirkon portaiden pielessä saattelemassa ystäväämme. Linkkeristä aasinsiltana pääsenkin taas eteenpäin niissä muistoissa, joihin tämä kuva johtaa.



Kummallisia asioita sattui ja tapahtui aina välillä, kerrankin tajusin lastaavani pienneen Mazdaani takakontin täydeltä tuoretta vasta niitettyä heinää, tarkoituksena tipauttaa ne "kotimatkan varrella" hevoselle. Koska Lili ei tuossa tilanteessa mahtunut enään takaluukkuun, jossa se yleensä matkustaa, sai se tyytyväisenä istua reissun etupenkissä (siis käytännössä kuskin sylissä)

Kaikki jotka tunetee minut pidemmältä ajalta ymmätävät tämän jutun hulluuden ( 1. Olen allerginen heinille - ja ihan kunnolla 2. en oikeen koskaan ole ollut hevos ihmisiä, tykkään kyllä hevosista, mutta en mene mielellään kovin lähelle - on hivenen pelon sekaiset tunteet. 3. autoilu ei ole lempi puuhaani, yleensä ajan vaan pakolliset reissut ja nekin lyhintä mahdollista reittiä )



Lisäksi tähän kummalliseen vierailuun liittyi kaikenlaisia kenkäesittelyitä mitä "oudoimmille" ihmisille. Hauskaa kuitenkin oli, ja kuten huomattu talvi kuvasta pääsee kivasti kesään, jota tässä jo kovasti odotellaan.

Haasteen heitän eteenpäin:
Kawalle - Suvin komealle urolle jota nykyään niin kovin harvoin tapaa
Maijalle ja Karkille
ja Lululle - Kristiinan murulle, joka nyt toivottavasti saa blogin!

Lisäksi otan "oikeuden omiin käsiini" ja totean että meillä on Jännän kanssa ensimmäinen talvi menossa, ja näin ollen voin napata haasteesta kiinni uudelleen ja laittaa seuraavaan tekstiini kauneimman kuvan Jännästä tältä talvelta.

JÄNNÄ 9 VUOTTA, 20.10.2009

Oli koirilla suuri kokous

Niitä tuli joukolla

jotkut tulivat julkisilla

ja jotkut omalla autolla

Mutta ennen kuin ne päästettiin

huoneeseen sisälle,

oli jokaisen laitettava

pyllynsä hyllylle.......

( Old Yorksdire Dog Poem, suom. Milla Koski 2001)

Otimme viikonloppuna varaslähdön, ja juhlimme porukalla Jännän 9-vuotis syntymäpäiviä. Mamma laittoi jo aikaisemmin tiedon "vastaanotosta" lapsillen ja saikin näin monta tassuttelijaa kyläilemään. Kiitos kaikille ihmisille, jotka ystävällisesti kyyditsivät karvaisia ystäviämme!

Lauantaina paikalle pääsivät: Julle, Lili, Peppi, Titta, Lulu ja Hertta. Eli paikalla oli viisi lasta ja yksi lapsenlapsi. Onnilla oli menoja lauantaina, mutta suureksi iloksi Onnikin piipahti tervehtimässä äitiään sunnuntaina. Tässä poseeraavat vas. Julle (isukki) Jännä (mummo) ja Hertta (kaikkien sydänten murskaaja, joka kulki koiralaumassa kuin vanha tekijä, reipas pikku missi )

Päivänsankari viisaana rouvana jätti parhaat palat, eli lahjojen avaamisen iltaan. Näin sai nauttia kaikessa rauhassa. Lili tosin tarkkaili vierestä hyvinkin asiantuntevasti ja oli heti tarvittaessa valmiina auttamaan

"Stressivapaa" Hertta, nukkuu kun nukuttaa. Ihailtavaa näin pieneltä koiralta, ihmisiä, tassuja ja kuonoja ympärillä, vaan ei haittaa!

Mä alan kasns olla ihan puhki...... ( Titta)

Ja kuinkas siinä sitten kävikään???

Lulua naurattaa nämä väsähtäneet sukulaiset, taidan mennä piiloon komeroon ettei tuo unihiekka pääse leviämään

Iltapäivällä kun kaikki vieraat olivat jo pikkuhiljaa väsähtäneet, taiteiltiin perhepotretti. Vasemmalta: Julle, Titta, Hertta, Peppi, Lulu, Lili ja Jännä ( toivottavasti nyt meni Titta ja Peppi oikein päin, tahtoo mulla mennä herkästi sekaisin)


Onni onnittelemassa äitiä sunnuntaina illalla.

Jännä poseeraa



Lämmin kiitos kaikille vieraille! Oli ihanaa nähdä kaikkia, toivottavasti saamme taas hyvän syyn tavata isolla porukalla uudelleen!

AA ja aa aa

Perjantai illan adrenaliini pamaus on nyt haettu Agi harjoittelu radalta! Hujaa menoa jälleen ( koiralla ). Viime kerralla Lilillä oli vielä vaikeuksia A-esteen kanssa, ei suostunut sinne menemään. Tassulla koski alareunaa ja siihen loppui. Nyt päässä jotain naksahti ja ekalla yrittämällä ylös ja alas ja LUJAA!!!!!!! VOU! En sitten ollut uskoa silmiäni kun A:ta juostiin varmaankin kymmenkunta kertaa vauhdillaasti ja mukavaa tuntui olevan. Viime viikolla vielä ajattelin että tässä kohtaa tehdään töitä ja kauan

ja tässä meidän aa aa. Jännän oma paikka,mukavasti patterin vieressä pehmoinen peti, sinne on kuljeteltu pehmoleluja, hyvä paikka nukkua ( paitsi öisin, jolloin tietenkin pitää olla jossain ihan muualla....)

Mutta ei hätää! Vilho ystävällisesti on ottanut tehtäväkseen lämmittää Jännän makuupaikkaa öisin. Aamulla poika kömpi hyvin tyytyväisenä aamupalalle olohuoneen nurkasta ja Jännä venytteli hyvin levänneenä meidän sängyssä.

Mukavaahan tämä on vielä talvi aikaan kun on sängyssä Lili karvalakkina ja Jännä jalkojen lämmittäjänä, mutta kuinkahan tässä käy kun kesä koittaa?? Täytyy kai luottaa siihen että koirillakin tulee kuuma.......

mukavaa muistella

Syksy kun koittaa, tekee välillä mieli katsella kesäisiä valokuvia. Mukavasti kun menee ajassa hetken taaksepäin, huomaa ihmettelevänsä että mistä kaikki oikein alkoikaan....

Minun piti palailla hetkeksi kesään, heinäkuuhun ja Luleån. Sieltä se kipinä taisi iskeä. Elinin treenikentällä, jonne pääsimme vierailemaan. Lili oli enemmänkin ihmeissään, meinasi kai että nyt on tuo ihminen lopullisesti seonnut. Pyllistelee pää putkessa ja houkuttelee kiipeämään mitä hulluimmille paikoille.

Kotoan piti pikimmiten etsiä paikka jossa pääsee harjoittelemaan agilityä, ja löytyihän se! Mukavia hetkiä on riittänyt ja samalla muutama estekkin opittu. Kepit on edelleen jotain mitä ei voi käsitää, niitä on ilmeisestikkin tarkoitus harjoitella läpi koko elämän ja siltikin onnistuminen on onnen kantamoinen......

Eipä siinä koiraparka mitään mahda, kun emäntä jostain innostuu. Mukana on mentävä. Nyt on takana kuukausi agility harjoituksia, eikä tarvitse enään Liliä houkutella menemään, on saanut saman kipinän kuin omistjansakkin. Parasta on tietenkin se, että palkkaa saa rutkasti, kun homma toimii!!!!

Kotipihalla on nyt muutama hassu keppi ( kaikki 3 kappaletta ) ja niitä harjoitellaan kävelylenkiltä tultaessa, Jännäkin ne muutaman mukavasti taitaa, on niitä tainnut harjoitella ennenkin. Muuten on vanha rouva lähinnä sitä mieltä että antaa kakaran humeltaa. Omalla tyynyllä mukavan pehmolelun kanssa on hurjasti hauskempaa.

Haaveilen kovasti saavani mökille oman pienen radan, jossa voidaan koirien kanssa touhuta. Katsotaan kuinka käy, isäntä pitäisi saada vielä vakuutettua siitä, että mökin, saunarakennuksen ja muiden sellaisten rakennelmien tekeminen ei ole kiireellistä kun emäntä ja koirat haluavat agility radan...... Jos jollakulla on hyvä idea miehen aivopesusta tämän asian suhteen, ehdotuksia vastaanotetaan!

Porvoo 13.9.2009

Porvoon kv-näyttely 13.9.2009, tuomarina Ove Germundsson, Ruotsi:

9-vuotias oikean tyyppinen narttu. erittäin kaunis pää ja ilme. Pehmeä ylälinja. Hyvä häntä. Hieman laskeva etuosa. liikkuu erinomaisesti takaa, hieman löysästi edestä. Hyvä karvapeite ja väri. Esitetään huippukunnossa.

ERI, VEK-2

viikot vierivät

Vauhdikkaasti tuntuu menevän tämä aika. Muutama viiko katosi hetkessä. Syksy on taas ja

arki rullaa kovaa vauhtia. Itse istuskelen koulun penkillä parina iltana viikossa ja yritän kovasti saada tutkintoni päivitettyä nykyaikaisemmaksi :))

Onneksi alkuun tuli pieni levähdys ja pääsin muutamaksi päiväksi piipahtamaan Unkariin ja kauniiseen Budapestin kaupunkiin. Patricia Schultz:in kirja 1000 palces to see before you die, pääsi jälleen käyttöön ja sai sivuilleen muutaman piirretyn ruksin. Nyt on tutustuttu Linnavuoreen, risteilty Tonavalla ja syöty suklaakakkua Gerbeaudin kahvilan laajasta valikoimasta. Aurinko lämmitti mukavasti, kaikkina päivinä elohopea kiipesi yli 30 asteeseen,eikä sadekkaan vaivannut.

Onneksi kotoa löytyy hyvä kirstunvartia, joka muistuttaa ettei se tuollainen elämä voi jatkua loputtomiin.... Kiitos Jännä, palataan taas maan pinnalle

Kotona toki kaikki muuukin veti taas elämän ripeästi arkeen. Sähköpostissa oli viestiä toimittajalta, joka kyseli olisiko mahdollisuutta tehdä juttua kuulokoirasta ja lapsesta. Toki! Pikainen puhelinsoitto ja Lili ja Vilho olivat jo muutaman päivän kuluttua haastateltavina.

Kuvia otettiin paljon ja iloisena yllätyksenä kuultiin että Nappi - lehden seuraavassa kansilehdessä komeilee näillä näkymin Vilho, Lili ja Jännä!!! Nyt kovasti odotellaan kyseisen lehden ilmestymistä. Nappi lehti on Kuulovammaisen lasten vanhempien liiton julkaisema lehti, jota saa mm. Akateemisesta kirjakaupasta. Lisätietoja löytyy täältä:

http://www.klvl.org/nappi-lehti/

Viikko sitten sunnuntaina kävi Lulu kyläilemässä. Neitokainen aloitti retkensä palvelutalolta, kuten Umanomien kuuluukin ja sen jälkeen tuli äitä ja siskoa tervehtimään. Oli mukava nähdä taas tuota kaunokaista, itse jopa sorruin unelmoimaan ko. neidon jälkeläisestä, mikäli niitä jatkossa siunaantuu. Eiköhän siinä mene kolme missä kaksikin?? Taitaa olla melkoinen tarttuva tauti tämä Jööttikuume!

Syksyn iloihin kuuluu myös kaikenlainen sato. Lili on sitä mieltä että kaikki mitä taloon tuodaan on TIETENKIN yhteistä MYÖS koirien kanssa. Ymmärrykseen ei tahdo mennä se, että jos muovipussin jättää kuistille siten, että se on umpisolmussa, se tarkoittaa ettei sinne mennä!

Minun mielestäni pussiin oli kirjoitettu : Hannalle.

Lili luki sen ilmeisestikkin: Ota jos haluat.

Näitä tulkinta kysymyksiä tulee vastaan aika ajoin. Ehkäpä tässä ihmisen pitää taas ottaa Jöötti-Suomi sanakirja käteen ja opiskella lisää.

Iloiseia uutisia kantautui myös muutaman sadan kilometrin päästä. Titta saa kaveriseen Jullen ja Vantun pentueesta pienen tyttö jöötin. Toivotaan että tavattaisii uusi suvun tulokas lokakuussa äidin ja tuoreen munmmin synttäreillä!

Lilin kanssa oli ensimmäiset agility- harjoitukset perjantaina. Ja hurjan hauskaa oli meillä molemmilla!! Koira oli aivan uupunut illalla, samoin omistaja! Katsotaan miten jatkossa menee. Huomenna mennään Jännän kanssa porvooseen näyttelyyn, joten peukutusta taas kaipaillaan....